Leverans över hela världen

Search

Haku

Eroon laakamadoista

  • 5 min read

Lantaaniliuos

Taistelu laakamatoja vastaan: katsaus häätökeinoihin - ja mahdollisesti ultimaattinen ase.

Ärsyyntyneillä akvaristeilla ja ongelmilla laakamatojen kanssa riutta-akvaariossa on pitkä historia, kuten myös yrityksillä taistella niitä vastaan. 1980 luvulla vihreää malakiittioksalaattia pidettiin parhaana vaihtoehtona. Se oli tuttu lääke akvaarioharrastuksessa, ja sitä käytettiin karanteenialtaissa kalojen hoitoon sieni- ja loistapauksissa.

Hyvä puoli tässä oli että se toimi: laakamadot kuolivat. Huono puoli taas oli se, että myös suuri osa koralleista kuoli. Muistan suuren  Antheliakasvuston kuolleen omassa yrityksessäni vapauttaa altaani laakamadoista 1988. Jopa meritursas menehtyi yrityksissäni tappaa laakamatoja tällä metodilla. Monet akvaristit raportoivat menestyksestä, mutta riutta-akvaarioissa pidettävien selkärangattomien valikoima oli varsin rajallinen, joten altaissa oli usein vain vähän, jos ollenkaan, aineelle herkkiä otuksia.

Monia muita aineita, usein eläinlääkkeistä lainattuja, on tullut ja mennyt meriakvaarioharrastuksessa, mutta monet ovat aiheuttaneen vahinkoa ja kuolemaa koralleille ja muille herkemmille eliöille, ja harva tämän päivän riutta-akvaristi mielellään kokeileekaan mitään kemiallisia loismyrkkyjä altaissaan.

 

 

Biologinen kontrolli


Harrastajat pohtivat biologisia vastatoimia ja etsivät kaloja jotka söisivät laakamatoja. Aina välillä merikokkien, pienen kuusiraitawrassen, tai muun kalan on nähty näykkivän laakamatoja. Nämä huomiot ovat nopeasti muuntuneet ohjeiksi biologiseen torjuntaan tai kannan kurissa pitoon, mutta ovat tuskin koskaan poistaneet kokonaan itse ongelmaa. Monilajinen kalasto voinee toimia eräänlaisena ehkäisynä laakamatojen massiiviselle leviämiselle, sillä kalattomissa tai kevyen kalaston altaissa laakamatojen kantojen on todettu kasvavan yleisemmin. Mutta massaleviämisen pysäyttäminen on lähes mahdotonta, ja monet ovatkin huomanneet ettei kalastolla ja sen määrällä ole juuri merkitystä laakamatoihin.

Kun sana uudesta luontaisesta vihollisesta laakamadoille levisi, akvaristiyhteisöt riemuitsivat. Kaunis sinimusta  Chelidonura varians, vapaakiduskotilo, tarkoituksen mukaisesti metsästää laakamatoja ja imaisee yhden toisensa jälkeen kuin imuri. Tämä oli loistouutinen. Huonona puolena havaittiin että parin viikon jälkeen kotilot muuttuivat laiskoiksi, makasivat paikoillaan voimakkaassa virtauksessa, ja söivät tuskin lainkaan. Fyysisestä kosketuksesta saatoivat taas lähteä liikkeelle ja syödä muutaman laakamadon, mutta taas jäädä aloilleen kunnes kuolivat. Mitä tapahtui? Tästä voimme vain spekuloida, mutta mutta mahdollisesti laakamadot erittävät toksiineja sairastuttamaan tai jopa tappaneen niitä metsästävät viholliset. Eli vapaakiduskotilotkaan eivät ole ratkaisu, sillä ne eivät selviä riutta- akvaariossa joko ruoan puutteesta tai liiasta ruoasta johtuen, ja näin ollen ovat syytä jättää riutoille.

Onneksemme, nyttemmin on vaihtoehtoja hoidoille sekä itse akvaariossa, että erilliseen dippaukseen. Molemmat näyttäisivät ratkaisevat laakamato-ongelmat.

 

 

Erillinen kylpy -hoito


Tapauksessa jossa yksittäinen koralli, joko uusi lisäys tai juurtunut yksilö akvaariossa, on joutunut  Waminoa  tai  Convolutriloba  laakamatojen valtaamaksi, haluat mahdollisesti käyttää kemiallista hoitoa - ei 1980 luvun vihreää malakiittioksalaattia tai 1990 luvun levamisolia, vaan terapeuttista dippausta.

Aineita monien tuholaisten poistoon on lukuisia. Nämä toimivat yleensä nopeasti kylvettämällä koralli liuoksessa joka tappaa tai tyrmää epätoivotut tuholaiset vaurioittamatta korallia. Suosituimpien joukossa (aakkosjärjestyksessä) on: Coral Rx (Blue Ocean), Flatworm eXit (Salifert), Koral MD Pro (Brightwell), Reef Dip (SeaChem), Reef primer (Polyplab), ja The Dip (Fauna Marin). Näistä jokaisen käytössä akvaristin tulee seurata tarkasti valmistajan hoito-ohjeita jottei stressaa tai jopa tapa potilaitaan.

Muitakin keinoja on olemassa, mukaanlukien yksi julkaistuin tuloksin tieteellisesti testattu. Tämä keinoacoellaakamatojen hävittämiseen juontaa Yan Li:ltä joka tutkii  Acroporakoralleja syöviä laakamatoja ja käyttää vaikuttavana aineena beta-cyfluthrinia. Tämä on johdannainen kasvipyretroidista, jota löytyy useasta kasvitorjunta-aineesta. Se tappaa laakamadot, mutta sillä ei olla havaittu vaikutusta korallien terveyteen. Yan Li suosittelee seuraavaa kaavaa torjuntaan; hän käyttää yksi tippa 4,5% beta-cyfluthrin emulsiota litraan merivettä, sekoitetaan huolellisesti ja hoidettava koralli upotetaan liuokseen kymmeneksi minuutiksi. Veden pitää liikkua kunnolla hoidon ajan (esimerkiksi pienellä stream-pumpulla), sillä laakamadot helposti irroittautuvat/irtoavat korallista ja uivat pois. Tämän jälkeen koralli huuhdellaan useampaan kertaan puhtaassa merivedessä ja geelimäistä beta- cyfluthrin emulsiota tiputetaan suoraan näkyvien laakamadon munien päälle ja annetaan vaikuttaa hetki. Hoito tulisi suorittaa useita kertoja viikon välein. 

Minkä tahansa dippaushoidon jälkeen koralli tulee huuhdella puhtaalla merivedellä ja, optimioloissa, sijoittaa karanteeniin tarkkailua varten. Karanteenia käytettiin aiemmin vain vastahankituille kaloille, mutta monet akvaristit ovat nykyään tietoisia myös korallien mukana mahdollisesti saatavista ikävistä liftareista, kuten laakamadoista. Viikko-pari pienessä karanteeniakvaariossa liftareiden varalta on sekä mielenkiintoista tarkastelua, että protokolla suojaamaan kallisarvoista korallikokoelmaa itse pääaltaassa.

 

Hoito pääaltaassa: lanthanum (lantaani) hoito


Kun kyseessä on kammottava laakamatojen massaleviäminen, ei biologinen kannan supistaminen ja yksittäiset dippaukset enää tule kyseeseen. Onneksi tähän on ratkaisu, joka on sekä odottamaton että hiukan erilainen: lantaani!

CORAL -lehdessä 2009 käsitelin fosfaatinpoistoa lantaanikloridilla (LaCl3) kun olin törmännyt siihen Yhdysvalloissa uima-allas markkinoilla (lantaania käytetään siellä estämään korkeasta fosfaattipitoisuudesta johtuvaa levänkasvua). Sekä Joe Yaiullo, Long Island Aquariumin johtaja on käyttänyt lantaania fosfaatin alentamiseen 76000 litran kivikoralliakvaariossaan.

Myöhemmin, lantaania sisältävä fosfaatinpoistoaine on saapunut Saksan markkinoille Tropic Marin Elimi-Phos Rapid nimellä. Tämän ei mitenkään mainosteta sisältävän mitään biosidivaikutuksia, mutta monissa tapauksissa tätä käyttäneet akvaristit ovat huomanneet sivuvaikutuksena Waminoa ja Convolutriloba laakamatojen nopean kuoleman.

Molempien sukujen laakamadot kuolevat täysin valmistajan suosittelemalla 1,0 ml/ 100 l annostuksella. Tähänastisten havaintojen perusteella vaurioita kalastolle tai koralleille ei olla havaittu, kuitenkin huomioiden että valmistajan ohjeita on noudatettu. Kuurin voi myös toistaa säännöllisesti fosfaatin poistamiseksi.

Mitä tässä oikein tapahtuu? Miksi laakamadot kuolevat, mutta korallit, kalat ja muut eliöt ovat vahingoittumattomia? Tohtori Samuel Nietzer, korallibiologian tutkija Oldenburgin yliopistossa, ja säännöllinen CORAL -lehden sisällöntuottaja, sanoo lantaanin toksisen vaikutuksen laakamatoihin olleen tiedossa ja käytössäkin jo hetken. ”Olen henkilökohtaisesti käyttänytElimi-Phos Rapid:ia tappamaan oranssiaConvolutriloba retrogemma(punainen ”planaria”) -laakamatoja loistavin tuloksin”, sanoo Nietzer. ”Pitää vain huolehtia että käyttää paljon aktiivihiiltä jälkikäteen ja/tai tehdä vedenvaihto, sillä kuolevat laakamadot voivat vapauttaa myrkyllisiä yhdisteitä. Ja, luonnollisesti, ole varovainen ettet laske PO4 pitoisuutta liian paljoa tai liian nopeasti. Itselläni ei ole kokemusta acroporia syövistä laakamadoista, mutta tämän pitäisi toimia kuitenkin. On olemassa myös tieteelistä tutkimustietoa mekanismista, kuinka lantaanikloridi tappaa laakamatoja”, Nietzer jatkaa. ”Se näyttäisi sotkevan niiden ionikanavien/ solukalvojen rakennetta”.

Wayne Brinerin tutkimus Ashfordin yliopistossa (San Diego, USA) vuodelta 2018 tutki kyseisiä mekanismeja. Tutkittuaan LaCl3 vaikutuksia makeanveden laakamatoihin (Girardia dorotocephala), tohtori Briner kiteytti: ”Tyypillisesti ajateltun Ca kanavan estäjänä, erityisesti L-tyypin kanavassa, La:lla on suoria tai Ca yhteisvaikutuksellisiavaikutuksia Cl, K, Mg, ja Na kanaviin ja metabolismiin. La aktiviteetin mekanismit, varsinkin myrkyllisinä pitoisuuksina, ovat varsin moninaiset ja monimutkaiset ja vaativat huomattavia lisätutkimuksia selvitäkseen”. Lantaanin vaikutusmekanismi ja sen vaikutukset yhteydessä muiden laakamatojen ympäristön aineosin kanssa ei vielä ole selvillä.

Lantaanin käyttöohje löytyy oheisesta taulukosta. On tärkeää noudattaa valmistajien ohjeita fosfaatin poistoon tarkoitettujen lantaanituotteiden kohdalla ja halvempia, uima-allaskäyttöön tarkoitettuja teollisen standardin lantaanikloridituotteita tulee välttää, sillä näillä annostus ylitetään helposti ja eliöiden metetyksistä on raportoitu.

Omien kokemuksieni pohjalta lantaanista reilun vuosikymmenen ajalta, uskon ettei lantaaniliuosta tule koskaan kaataa suoraan akvaarioon. Näin toki toimitaan uima-altaiden kanssa, mutta riutta-akvaariossa valkoinen sakkautunut aines ei tee hyvää alustalleen. Kuten artikkelissani CORAL -lehdessä (katso viitteet), käsitelin lantaanisuodatusta, jossa vesi mekaanisesti suodattuu nylonkuituisen hienosuodatinmateriaalin kautta välittömästi tipoittaisen lantaanin lisäämisen jälkeen. Varmin keino aineen lisäämiselle on lisätä se sumppuun tai suodatinkammioon ennen mekaanista suodatusta ja/tai vaahdotinta.

Tämän lisäksi täytyy pitää huoli ettei altaan fosfaattipitoisuus laske liian alhaiseksi tai liian alas lantaanilla laakamatokuuria tehtäessä. Kuurin aikana käytä aina aktiivihiiltä kuolleista laakamadoista irtoavien myrkkyjen neutraloimiseksi. Tämä on osoitautunut erittäin tärkeäksi erityisestiConvolutrilobalaakamatojen ollessa kyseessä. Ja mahdollisuuksien mukaan olisi myös hyvä saada mahdollisimman paljon kuolevista laakamadoista lapottua pois altaasta pilaamasta vettä.

AEFW (Acropora Eating Flatworm, Prosthiostomus acroporae) epidemiat ovat nyt aivan yhtä kontrolloitavissa kuin tavallisemmatkin laakamadot. Uusi, vielä tieteellisesti kategorisoimatonkin acroporakoralleja syövä laakamato, jota Yan Li (2019) kutsuu NAEFW:ksi, kuuluu tähän samaan kontrolloitavaan ryhmään. Eli mikäli sinulla on ongelmia laakamatojen kanssa, on sinulla nyt kaksi vaihtoehtoa: joko koko akvaarion hoito, tai vain osan koralleista yksittäinen hoito.

Mikäli haluat että koko akvaario on varmasti vapaa kaikista artikkelissa mainituista laakamadoista, on suositeltavaa hoitaa koko allas kerralla ja toistaa hoito viikon välein useampia kertoja samalla huolehtien veden mekaanisestasuodatuksesta lantaanin lisäyksen yhteydessä.

 

Kirjoittanut 

Daniel Knop   Suomentanut Tomi Wittfooth

Alkuperäinen artikkeli julkaistu Coral Magazine 11/12 2020